Mä pahoittelen otsikkoa jos se aiheutti jollekin jonkun infarktin/muuta pahennusta, mutta miettikääpä mun omaa henkistä halvaantumista kun mun päähän syövytettiin tota kyseistä lastenlorua ihan pikkulapsien omasta toimesta. Huhhuh, sitä jos mitä voisi kutsua koettelemukseksi.
Anyways, viimelauantaina aamulla katsoessani ulos, oli talvi tehnyt vähemmän kaivatun comebackin. Ja juuri kun olin hehkuttanut miten nopeasti se kevät sitten tänne meille saapuikaan (niin ja ei, isäni ei varoitellut intoilemasta liian aikaisin eikähän myöskään varoittanut takatalvesta köhköh) niin eikös se kuuluisa kaivattu talvi tepastele muina miehinä takaisin. Jes, my dream has come true.
No, onneksi en heittänyt kirvestä kaivoon (turha välikommentti: tänään mun henkkoht. buumina taitaa olla tylsien kliseiden laukominen, eh?) vaan jaksoin elätellä toiveita lumien pikaisesta poissulamisesta ja kuinka käy? Oh yeah. Tänä aamuna kun kömmin ulos sängystä ja avasin sälekaihtimet, huoneeseen tulvi ah-niin-ihanaa kevätaurinkoa ja maisema oli kaikkea muuta kuin le Lap de land.
Aamulla siis oli ihanaa kävellä kanilaan kun pihahiekotus sekä (kellastunut) ruoho pilkottivat kovin sinnikkäästi puoliksi sulaneiden lumien alta. Kevätkevätkevät! Ellei se vielä ole tullut selväksi, niin rakkaat blogin lukijat, me - minä ja pupumafiani - tykätään keväästä ja rakastetaan kesää! Eli nyt kun piha on jälleen kevättä tulvillaan, on ihan okei hypettää sitä täällä biljoonasti.
Iltapäiväauringosta lähdettiin sitten nauttimaan Antjen kanssa ja seuraan liittyi myös kissamme Nöpö, joka tosin tyytyi pitämään pientä välimatkaa Antsuun ja välillä mulkoilemaan pupujussia epäilevästi.
Tähän väliin on pakko sanoa, että h-e-r-r-e-g-u-d miten ilmeikäs kissaherra meillä onkaan! Olisitte nähneet sen mulkaisut Antjelle kun kyseinen kanineiti mennä huristeli edestakaisin sen nenun edestä. Haha.
 |
| Jos (kissan) katse voisi tappaa |
Tarjottiin varmaan taas oikein tarjotillinen silmänruokaa naapureille (ja nyt en tarkoita tätä millään lailla hyvässä mielessä :-D) kun vuorotellen juostiin toistemme perässä. Antje on kyllä hassu kani, sillä ulkoillessa jos lähden juoksemaan vastakkaiseen suuntaan niin tämä pupuneiti tulee satavarmasti perässä.. Tuitui
♥
Sellaista siis tänään, huomenna onkin sitten vuorossa pääsiäissiivous kanilaan, vaikka tuo äiti onkin kovin innokkaasti sitä aloittanut - tai ainakin moitteettomasti hoitanut koristelu puolen hahah. Kanilasta löytyy meinaan jo hänen toimestaan sinne tuotuja tipukoristeita ja ruukkuja joissa rehottaa kunnon kauraviljelmät (ei se mitään, kanit kyllä tykkäävät!). Mutta mukavaa illan jatkoa kaikille 34 lukijalle (anteeksi oli pakko hehkuttaa ihan vähäsen)!
kram, Annika
