Let's give a go

Kyllä. Oh yes. Muistin vielä a) että minulla on tämä blogi b) tunnukset tänne ja päätin että c) nyt on aika päättää blogin keskiaika ja astua blogisivilisaation pariin. Tämä taitaa olla toinen, kolmas kerta kun yritän the resurrectionia tänne blogiin, mutta tällä kertaa triplasti päättäväisemmin. Jatkossa tulen päivittelemään blogia ahkerammin (entiseen postaustahtiin verraten paineet siihen eivät ole suuret, hehe), sillä yksinkertaisesti se on mukava vastapaino kanilassa häärimiselle. 

Paljon on ehtinyt tapahtua tuossa syksyn aikana ja ajattelin niistä kirjoitella heti ensivuoden puolella, jolloin virallisesti palaamme elävien kirjoihin - back in business - toivottavasti uudistuneella ulkoasulla sekä kanien esittely osiolla ynnä muulla uudlla jännällä. On ilo huomata että moni on pysynyt blogin seuraajana vaikka PP eli historiallisen pitkää hiljaiseloa. 

Loppusanoiksi haluan vielä toivottaa kaikille oikein menestyksekästä, mahtavaa uutta vuotta tämän seuraavan kuvan kera, jossa komeilee eräs viimekesällä itselleni saapunut belgianjänisuros Bono. Bono ja muu poppoo toivottelee kaikille vielä kerran hyvää vuodenvaihdosta!

Vaikeita päätöksiä

Olen jo monta kuukautta joutunut seuraamaan, miten Antje kiusaa taukoamatta Lianaa. Joka päivä olen elätellyt toiveita että ehkä huomenna A on rauhoittunut eikä sen tarvitse stressata Lianaa eikä itseään enää. Valitettavasti tässä muutaman kuukauden aikana tilanne ei ole yhtään helpottunut oikeastaan päinvastoin. En tosiaan ole erottanut kaksikkoa koska olen juuri elätellyt noita toiveita paremmasta huomisesta sekä sen vuoksi, että omat tilani ovat myös rajalliset. Muutama päivä sitten Antje teki Lianalle selkään haavan ja sen jälkeen tilanne on vain pahentunut. Tänään sitten mun oli viimein aika hyväksyä se fakta, että jos annan tilanteen jatkua näin, tilanne ei ole pelkästään stressaavaa minulle ja Lianalle – vaan myös Antjelle itselleen. 

Joskus yritin Antjea laittaa myös Elvinin kanssa, mutta siitä ei tullut mitään koska parivaljakolla ei synkannut ollenkaan. Joten tässä tilanteessa tuntuisi reiluimmalta kaikkia kohtaan etsiä Antjelle joku koti, jossa se pääsisi jonkun leikatun uroksen kaveriksi tai ehkä asumaan yksin jolloin sen kanssa voitaisiin olla. Itselläni ei kuitenkaan ole aikaa muiden kanien ohella keskittää kaikki huomiona A:han, koska kanilassa jammailee läjä muitakin jotka kuitenkin tuntuvat sopeutuvan paremmin ”laumaelämään”.
 

Kirjoitan tätä tekstiä varmaan lähinnä todistaakseni itselleni, että tämä ratkaisu on kaikkien kannalta hyvä. Totta se onkin, mutta rakkaasta kanista ei noin vain luovuta vaikka järkisyyt tukisivat päätöstä kuinka. Tänäkin iltana kun kuvailin Antjea, tunsin haikean pistoksen sydämessäni ja aloin jo perumaan päätöstäni sekä elättelemään toivoa paremmasta. Mutta tiedän, että tässä tilanteessa parasta kanien kannalta on toimia epäitsekkäästi ja etsiä Antjelle toinen koti mikä on parasta ja reiluinta ei pelkästään Lianalle, vaan myös Antsulle itselleen.

Sometimes the right thing and the hardest thing are the same. 

Aurinko maalaa maisemaan.. Igorin?

Oltiin tänään illalla Igorin kanssa nauttimasta kauniista heinäkuisesta illasta joka oli kyllä mahdottoman kaunis ilta-auringon lämmittäessä ja värjäten taustalla olevat pilvet tummiksi. Vanhaherra innostui kunnolla spurttailemaan hiekkatiellä nauttien silminnähden iltalenkistämme, johon lopuksi liittäytyi vielä tuttuun tapaan Elmeri-kissamme. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka Igor onkin jo jonkin aikaa minulla ollut niin aina se onnistuu hämmästyttämään mut miten upea yksilö se on. 

Oli myös pakko räpsäistä pikainen kuva kännykällä Reekasta ja tämän hienosta jälkikasvusta jotka niin päättäväisesti tungeksivat häkin suulla odottaen jo malttamattomana iltapalaa :-D 

♥

Nokkelia noitia ja villi velho

..olen jälleen häpeissäni siitä miten epäaktiivisesti olen tätä blogia päivitellyt. Kirjoiteltavaa ja kuvia löytyisi mutta jotenkin kummasti se aina jää.. No, ehkä vielä tänä kesänä teen ryhtiliikkeen tämänkin osalta. Tässä olisi nyt kuitenkin hieman hyvitystä laiskasta päivittelystä - tarjolla olisi jälleen, mitäs muutakaan, kuin belgianjänismuksujen kuvia! 

n. Serinda Swan

n. Bianca de Passe (varattavissa?)

n. Belladonna Bindweed

u. Lou Lancaster (varattavissa)

Sellaista siis tällä kertaa. Lou Lancaster, poikueen ainut maskuliinisuuden multihuipentuma, on varattavissa jos joku on katsellut herraa sillä silmällä. Joku naaraista tulee jäämään kotiin, mutten osaa sanoa täysin varmaksi kuka, täytyy seurailla millaisia neitokaisista kehittyy. Toki heistäkin voi kyselyitä laittaa, mutta ensisijaisesti hakusessa olisi Lou-pojalle koti.

Toivotaan että saan aikaiseksi blogiin sen kipeästi kaipaavan ryhtiliikkeen, siihen asti, adiós!

Barnen njuter av sommaren

Tänään kuvailin Reekan lapsosia. Olin suorastaan yllättynyt kun laskeskelin kuinka vanhoja kersat oikein olivat - 2vko 1vrk! Todettakoon taas miten nopeasti tuo aika menee. Kaikki lapsukaiset ovat hyvin kehittyneitä ja ihmisläheisiä. Ulkona kun yritin ennätysnopeasti kuvata koko nelikon, ongelmia tuotti enimmäkseen se miten jäniksenalut olivat kokoajan tulossa ihmettelemään kameraa ja kiipeilemään syliin. No, jonkinmoisia kuvia kuitenkin saatiin!

Poikaset saivat myös nimensä pitkän harkinnan jälkeen. Alkuperäisistä suunnitelmista jouduin luopumaan "pahis" -teemasta, sillä poikueessa olikin enemmän naaraita kuin olin odottanut ja näin ollen omaan perfektionistin mieleeni löytynyt tarpeeksi hienoja nimiä neitokaisille. Poikaset nimettiin siis loppujen lopuksi fiktiivisten noitien/velhojen ja taikurien nimillä :-)

n. Serinda Swan

u. Lou Lancaster

n. Belladonna Bindweed

n. Bianca de Passe

Eli tossa viikko sitten kun katselin poikasten sukupuolia, löytyi joukosta kolme naarasta ja yksi, luonnonpunainen uros. Naaraista en vielä osaa sanoa kuka jää kotiin, mutta uros ainakin tulee etsimään omaa, ihanaa kotiaan. Viimeviikonloppuna vieteltiin muuten Hudin ja Reekan 1-v. synttäreitä joiden kuvia ajattelin julkaista huomenna - so stay tuned!

PS. Kuka muu kaipailee kesäisempää ulkoasua? Haha.