Tänään iltapäivällä kävin jälleen nauttimassa meidän ah-niin-keväisestä takapihasta. Tällä kertaa kainalooni nappasin Antjen tyttäret; kotia etsiskelevän Aruba Bluen sekä Lianan. Auringon lämmittämä maakerros oli muuten mukavan mutainen ja isäni kyselikin pitäisikö mun hankkia itselleni kurapuku kun tuolla maassa tuolla tavalla kieriskelen.. Ehkä ei, naapureilla on jo tarpeeksi ihmettelemistä kun möyrin maassa, kamera kädessä kanin perässä. Well, se on tätä puputytön elämää.
