Meidän kanilan hopeanuoli

Tänään iltapäivällä kävin jälleen nauttimassa meidän ah-niin-keväisestä takapihasta. Tällä kertaa kainalooni nappasin Antjen tyttäret; kotia etsiskelevän Aruba Bluen sekä Lianan. Auringon lämmittämä maakerros oli muuten mukavan mutainen ja isäni kyselikin pitäisikö mun hankkia itselleni kurapuku kun tuolla maassa tuolla tavalla kieriskelen.. Ehkä ei, naapureilla on jo tarpeeksi ihmettelemistä kun möyrin maassa, kamera kädessä kanin perässä. Well, se on tätä puputytön elämää.

Oh god, kevättä rinnassa

Where's the snow dawg?

Tosiaan, tänään iltapäivällä käytiin hieman Antjen kanssa ihmettelemässä meidän yllättävän lumetonta takapihaa. Takapihalla näytti olevan jo lupaavan monta lumetonta kohtaa ja takapiha oli muutenkin auringon paistaessa niin ihanan keväinen ja onnistuin ikuistamaankin tuon suorastaan kevättä tihkuvan iltapäivän.

Kevään tulon huomaa muutenkin kun kanilassa parilla pupulla pöllyää turkki jo siihen malliin että jos kyseisen kanin uskaltautuu ottamaan syliin voi olla varma, että sen jälkeen saa loppupäivän noukkia kaninkarvoja suustaan. Kaneilla on myös muussakin mielessä kevättä rinnassa josta tulikin mieleeni että en ole tainnut täällä blogin puolella (?) mainita että jos oikein hyvä munkki käy, Kiarankin pitäisi piakkoin synnyttää.
Kiaran lapsukaisten perään olen jo viimekesästä asti haikaillut joten toivotaan että tällä kertaa jokin astutuksista onnistui ja kanilassa vipeltäisi pieniä bjänövauvoja!

 

..kyllä sitä luntakin näytti vielä löytyvän

Presentation about: miss Liana

Hei taas pitkästä aikaa. Mulla on (taas vaihteeksi) ollut niin kiire koko ajan, etten ole ehtinyt kuvailemaan kaneja saati sitten postailemaan tänne. Toivottavasti pikkuhiljaa päivien pikkuhiljaa pidentyessä jäisi aikaa kuvailla pupuja ja päivitellä myös blogia useammin. Koska mulla ei nyt hirveän uusia kuvia ole teille tarjota, ajattelin esitellä kaikille blogin lukioille Antjen tyttären joka jää siis meille A:n kaveriksi. Toki neitokaisen vauva-ajoilta on täällä blogin puolella vilissyt, mutten ole tainnut kunnolla esitellä tätä uutta, meidän koko perheen hurmannutta energiapakkausta.

Kyseessä on siis tietenkin Antjen ja Devinin tytär, Velvet Voyage eli tutummin Liana. Mulla oli - tapani mukaisesti - hirveä pähjäily nimen kanssa. Mulle on hirmu tärkeää että kanilla on ns. sen näköinen lempinimi ja en todellakaan luovuta tai lopeta nimen miettimistä ennen kuin sen löydän. Onneksi tällä kertaa ei mennyt niin kauan sopivan nimen löytämisessä. Liana on luonteeltaan sisarustensa tavoin todella utelias ja (tyhmän)rohkea, jolla on tapana hypätä syliin ja kiivetä sitä kautta olkapäälle/takin huppuun. Mä vaan toivon ettei pikkuneitokainen aio säilöä tätä tapaa koko elinikäänsä, sillä en ehkä halua olla osallisena tilanteessa jossa mun takkini huppuun möyrii 3-kiloinen jänö.

..mutta asiasta kolmanteen, huomenna toivottavasti pääsen hyödyntämään vapaapäivääni kanien kuvailun merkeissä - voisin vaikka tsempata itseni kuvaamaan koko konkkaronkan!

Muchos nya hem!

Tänään Antjen lapsikatraasta lähti ensimmäinen lapsukainen maailmalle. Onneksi tämä Mucho Dinero muutti kuitenkin ihan lähelle kaverini luokse, joten pääsen sitten aina välillä moikkaamaan pikkuista. Heippahei Mucho, ole kiltisti uudessa kodissa! ;-)

Resan till Borlänge gick bra

Den äkta dalahästen

Takana on nyt toinen Ruotsin LU ja kuten otsikkokin sen jo kertookin, tämän vuoden LU järjestettiin Borlängessä. Lähdin kotoa varhaisin perjantaiaamuna ja samaisena aamuna suunnattiin matkaseurueemme kanssa laivaan. Illalla saavuttiin Tukholmaan ja yövyttiin Omenahotellissa. Jälleen kerran aikaisin lähdettiin autolla kohti Borlängeä jossa sitten vietettiin muutama tunti. Näyttelyistä minulle kotiutui kaksi kauan odotettua jänistä. Lauantai-illalla palattiin taas Tukholmaan ja sieltä takaisin laivaan. Ei mennyt kauaakaan kun valkeni sunnuntaiaamu ja olimme jälleen takaisin koto-Suomessa. Reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut ja mukava (kiitos hyvän seuran ja suunnittelun!) vaikka aikaiset aamuherätykset vaativatkin veronsa joka kävi ilmi mm. vähäisenä kuvien räpsimisenä. Onneksi muutama kuva tuli kuitenkin otettua.

Tukholma lauantai-aamuna

Nera

 Mainitsinkin jo niistä Ruotsin tuliaisista, jotka yllättäen ovat molemmat belgianjäniksiä. Ylläoleva musta tan neitokainen on vanhempi rouva PippiAdolf's Nofx eli Nera ja alla oleva upea valkoinen ps herrasmies on Igor, joka on ehtinyt reissata elämänsä aikana Saksasta Ruotsiin ja nyt Ruotsista Suomeen. Mutta nyt on tämän pojan maan vaihdokset ohi ja on vihdoin aika asettua aloilleen tänne meille. Igor ja Nera asuvat nyt kuukauden karanteenissa jonka aikana nämä kaksi saavat matokuurin ja loishäädön sekä aikaa sopeutua uuteen kotiin.

Voiko kani näyttää yhtään enempää Igorilta?

Mistä näitä vauvapostauksia tulee?

Ah kyllä! On jälleen aika lisätä blogin puolelle kuvia. Aiheen arvaamiseen ei tarvitse ydinfyysikko olla - kyllä, Antsun lapset 5vko ovat - jälleen kerran - tämän postauksen villakoiran ydin. Lapsista kaikki ovat vielä toistaiseksi vapaita, sillä kyselyistä huolimatta oikeita koteja ei ole vielä löytynyt. Kyselyitä saa edelleen laittaa sähköpostiini joka löytyy alempaa. Jotta nämä vauvapostaukset saisivat edes jotain vaihtelevuutta päätin kirjoittaa jokaisesta lapsukaisesta muutaman sanasen :-) 

Mucho Dinero

Mucho Dinero on rauhallinen ja kiltti poitsu, joka rakastaa sylissä istumista ja paijattavana olemista. Luulen että tämä nuoriherra ei koskaan tule kyllästymään herkkuihin sekä rapsutuksiin! 

Demure Vix

Demure Vix on puolestaan porukan aktiivisimpiin kuuluva vipeltäjä, joka mielellään on jatkuvasti liikkeessä juosten ja heitellen iloloikkia. Tämä poitsu on myös älyttömän utelias ja kova kiipeilemään; aina on vain päästävä ylemmäs ja ylemmäs. 

Merino Cool

Merino Cool (ent. Peach Daiquiri, neitokainen teki nimenmuutoksen koska allekirjoittaneen mielestä entinen nimi ei ollenkaan sopinut tälle tyttöselle) on myös lauman pikkuvillikkoihin kuuluva utelias sekä menevä neiti, jolla on myös tämä kiipeily-pakkomielle. 

Aruba Blue

Jengin pienikokoisin, mutta sitäkin sinnikkäämpi ja sisukkaampi Aruba Blue on älyttömän nätti tapaus, joka omaa sisarustensa lailla hyvin menevän ja uteliaan luonteen. Se pitää myös sylissä rapsuteltavana ja pusuteltavana olemisesta, mutta vastapainoksi riehuu aina kanilassa vapaana ollessaan järjestellen jos jonkinmoisia metkuja. 

Petal Pink

Petal Pink on hieman ujompi kuin muut sisarensa, mutta sitäkin hellyyttävämpi ja hellyyden kipeä. Tämä kanityttönen jos kuka voisi kuljeskella koko elämänsä ihmisen sylissä ja olla mukana omistajansa jokaisessa tekemisessä. Pieni neitokainen on äärettömän kiltti ja tutussa seurassa ollessaan se innostuu vetämään kunnon rallia kanilassa ja siitä kuoriutuu kunnon duracell-pupu. 

*       *      *       *

..joten jos kiinnostus heräsi ota rohkeasti yhteyttä xannikax@live.fi. Olethan ystävällinen ja kerrot sähköpostissasi hieman itsestäsi ja millaiseen kotiin pupu pääsisi. Kysymyksiä saa rohkeasti esittää, koskien niin kuljetusta kuin lapsosiakin. Vastaan mielelläni niihin parhaani mukaan.