tiistai 2. huhtikuuta 2013

Meidän kanilan hopeanuoli


Tänään iltapäivällä kävin jälleen nauttimassa meidän ah-niin-keväisestä takapihasta. Tällä kertaa kainalooni nappasin Antjen tyttäret; kotia etsiskelevän Aruba Bluen sekä Lianan. Auringon lämmittämä maakerros oli muuten mukavan mutainen ja isäni kyselikin pitäisikö mun hankkia itselleni kurapuku kun tuolla maassa tuolla tavalla kieriskelen.. Ehkä ei, naapureilla on jo tarpeeksi ihmettelemistä kun möyrin maassa, kamera kädessä kanin perässä. Well, se on tätä puputytön elämää.























9 kommenttia:

Veera kirjoitti...

eikä annika nyt naurahdin tolle vikalle lauseelle :D so truee !

Annika kirjoitti...

hahah jep ! :DD

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia :) Onko ylempi kani vielä myynnissä, olisin ehkä kiinnostunut :)

Annika kirjoitti...

Valitettavasti sille löytyi tänään iltapäivällä jo koti :/

Marika T. kirjoitti...

Olen aivan järkyttynyt! Maa näkyy jo aivan kunnolla!

Milloinkohan meidän 70 senttiä korkeat nietokset lähtevät sulamaan.. olisi se niin ihana kun edes jostain kämmenen kokoisesta paikasta edes näkyisi jo maata, mutta ei! :D

Annika kirjoitti...

Hehe toivotaan että kevät saapuu pian teillekin!

Pilvi kirjoitti...

Aivan ihana blogi! Liityin lukijaksi!

Voisitko liittyä mun blogin lukijaksi, se on myös kaniblogi?

http://kahdenkaninkanssa.blogspot.fi/

Annika kirjoitti...

Voi kiitos, mukava kuulla että pidät!

Liityin.

Sara H kirjoitti...

Liityin lukijaksi! Hienoja kuvia :)

kanimaisia.blogspot.fi