Tänään iltapäivällä kävin jälleen nauttimassa meidän ah-niin-keväisestä takapihasta. Tällä kertaa kainalooni nappasin Antjen tyttäret; kotia etsiskelevän Aruba Bluen sekä Lianan. Auringon lämmittämä maakerros oli muuten mukavan mutainen ja isäni kyselikin pitäisikö mun hankkia itselleni kurapuku kun tuolla maassa tuolla tavalla kieriskelen.. Ehkä ei, naapureilla on jo tarpeeksi ihmettelemistä kun möyrin maassa, kamera kädessä kanin perässä. Well, se on tätä puputytön elämää.
9 kommenttia:
eikä annika nyt naurahdin tolle vikalle lauseelle :D so truee !
hahah jep ! :DD
Ihania kuvia :) Onko ylempi kani vielä myynnissä, olisin ehkä kiinnostunut :)
Valitettavasti sille löytyi tänään iltapäivällä jo koti :/
Olen aivan järkyttynyt! Maa näkyy jo aivan kunnolla!
Milloinkohan meidän 70 senttiä korkeat nietokset lähtevät sulamaan.. olisi se niin ihana kun edes jostain kämmenen kokoisesta paikasta edes näkyisi jo maata, mutta ei! :D
Hehe toivotaan että kevät saapuu pian teillekin!
Aivan ihana blogi! Liityin lukijaksi!
Voisitko liittyä mun blogin lukijaksi, se on myös kaniblogi?
http://kahdenkaninkanssa.blogspot.fi/
Voi kiitos, mukava kuulla että pidät!
Liityin.
Liityin lukijaksi! Hienoja kuvia :)
kanimaisia.blogspot.fi
Lähetä kommentti