Melkein viikon vanhoja viikareita

Vasemmalla iso uros, keskellä naaras ja oikealla pieni uros

Joku lukija saattanee huokaista, että eikö se pupujen planeetan hullu keksi muusta asiaa kuin kolmesta jänislapsukaisesta. Vastaus on, että en. Olen niiin iloinen tämän kolmikon syntymästä, että tällä hetkellä olen varmasti tylsää seuraa sillä jaksan vain ihkuttaa näitä tannarilapsukaisia! Tui.

Tänään räpsin supernopeasti kuvat jokaisesta naperosta, ikää heillä löytyy nyt siis melkein viikko - 6 päivää. Ylhäällä kuvat kahdesta uroksesta, vasemmanpuoleisella poitsulla löytyy painoa 186g ja oikeanpuoleisella villevallattomalla 215g!

Naaras, 211g/6vrk

Nimiäkin on kolmikolle jo kuumeisesti pohdittu. Ehdotuksiakin on tullut - vai pitäisikö sanoa päätöksiä? Äitini kutsuu jo kovin päättäväiseen sävyyn noita Selian poikia nimillä Riksu ja Raksu. No, eiköhän niillekin löydetä sopivammat korvikkeet, heh!

Sisko ja sen veljet

Tosiaan tänään tsekkasin poikasten sukupuolet ja näyttäisi siltä, että pesässä
möllöttää yksi naaras sekä kaksi urosta. Naaras jää kotiin, mutta uroksille etsin hyvät kodit kun sen aika on. Eipä mulla sen enempää uutisoitavaa ole, mutta nuo sukupuolet jotka ovat nyt melko varmasti paikkansa pitäviä halusin tuoda julki täällä blogin puolellakin! :-)

Kolmen kakaran kopla

Viimeviikon torstai-iltapäivällä ihastelimme Selian vauvamasua, joka pömpötti lupaavasti. Pohdittiin siinä että milloinkohan mahtaa mamma pamahtaa - enpä arvannut, että tämä suuri räjähdys tapahtuisi jo heti tulevana iltana... No, iltaruokia jakaessani pupulamme asukkaille en aluksi kiinnittänyt mitään erityistä huomiota Selian häkkiin. Kun kuitenkin pääsin avaamaan naikkosen häkin luukun, oli tämä neitokainen maisemoinut loossinsa karvallaan. Hieman pitemmän tarkastelun jälkeen häkistä löytyi toinenkin vihje, joka vinkkasi vielä selvemmin että muksut olivat pölähtäneet maailmaan.

Tosiaan, yhdestä häkin kulmasta löytyikin kovin nätisti laitettu pesä, joka oli vuorattu esimerkillisesti. Tuolla pesäkolossa köllöttelikin kolme lihavaa jänistaaperoa, joita en sen enempää viitsinyt alkaa sörkkimään. Tarkistin vain, että kaikki oli ok ja hoidin iltakanilan loppuun.

Perjantaina olikin lähdettävä sen kuuluisan juhannuksen viettoon - kotiin palasin vasta sunnuntaina mutta Seldiksen pesässä köllötteli toinen toistaan lihavampi kolmen kopla. Juhannus oli mennyt siis uuden kaniäipänkin osalta hyvin. 

Tänään sain, kuten näette, kuvatuksi myös nämä lapset joilla ikää on nyt 4vrk. Pahoittelen kuvien kamalaa laatua ja kokonaisuutta, mutta viikonloppu verotti energiaa sen verran että vielä iltapäivällä kameran automaattiasetuksilla kuvaaminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta (arvatkaa miltä se nyt tuntuu kun tällä jättimäisellä screenilläni näitä kuvia katselen kauhistelen). 

Deemäistä perheenlisäystä

Tämä nuorimies Chunky D eli Devin kotiutuu luultavasti heinäkuussa, kyseessä on siis 50% belgianjänis, joka tulee lemmikiksi sekä projektiani varten. Kuvat by Maisu. 

Lentäjän poika Stuart

Missä vaiheessa teitä lukijoita on tullut 53 kappaletta? Voisko joku selittää mullekin mitä häh. No, oikeastaan mä olen ihan kiitollinen että noinkin suuri lauma on jaksanut painaa Liity tähän sivustoon-nappia ja täten sitoutunut kahlaamaan läpi nämä tappavan tylsät löpinäni pupuista.

Vuorossa olisi pientä kuvakollaasia mun kahdesta kasvatista, Nepistä sekä Stuartista. Stuart asuu parhaan kaverini luona ja Nepi taasen hänen pikkusiskonsa luona. Olen niin iloinen että rakkaat kasvatit pääsivät juuri heille, sillä heillä jos jossain pidetään pupuista huolta esimerkillisesti. Valitettavan paljon nimittäin löytyy myös ihmisiä, joille kaneja voi vaihdella kuin sukkia. Myönnettäköön että olen joskus itsekin ajautunut tuonkaltaiseen kierteeseen, mutta takaa löytyvätkin hieman syvällisemmät syyt... No, nyt kuvia niistä karvaisista kanikasvateistani jotka muuten molemmat ovat ylisöpön ulkokuorensa lisäksi Tecklan lähisukulaisia (Nepi on serkku ja Stube on rakas velipoika)!

Heiltä löytyy myös mitä ihanin rex-kaksikko joista sain räpsittyä myös pari kuvaa.
Pilkun näkeminen eritoten piristää aina, sillä se muistuttaa minua upeasta, mutta jo edesmenneestä
rexkanistani Sipsistä. No, ei perheen toisessakaan plyysärissä mitään moittimista ole, Luru on vähintäänkin yhtä ihana.

Pakko muuten vielä hypettää, että Stuartista tulee iskä tänä kesänä!
Upeaa, sillä Stuart on rakenteellisesti todella upea luppapoika! Pienikokoinen ja pyöreä poitsu.

Ryhmä rämän retki Raisioon

Raision näyttely takanapäin ja sieltä kotiuduttu varsin onnistunein fiiliksin! Menossa mukana mulla oli nuo kaksi jänisneitiä, Antje sekä Kiara. Molemmat neitokaiset sattuvat olemaan melkoisen omapäisiä tapauksia joten hieman jännäsin minkälaisin tuloksin petpöydältä selvitään. Molemmat leidit kuitenkin yllättivät - positiivivesti tietenkin!

Kiara ylitti odotukset nappaamalla petistä 96p + kuma 5p kohdista + lkv1 + PPK1! Tytsy oli kyllä upeassa karvassa ja ihan mukavan massakaskin, mutten kyllä osannut odottaa ihan noin hyvää lopputulosta. 

Antje veti yhtä hienon suorituksen kuin "kilpasiskonsakin", no, ehkei ihan pisteiden osalta mutta yhtä reippaasti jaksoi tämä pupuneiti olla tuomarin käsiteltävänä kuin Kiara. Pistesaalis oli Antjukan kohdalla 94,5p + kuma turkista. Antje oli myös hyppimässä kisoissa ensimmäistä kertaa ja en voi muuta kuin olla jälleen hirmu ylpeä mun rusakosta! Helpossa mutkassa hypittiin, ensimmäisellä kierroksella 4 vp ja toisella 1 vp. Eli ensimmäinen klassauskin saatiin samaan syssyyn :-)

Ylpeä Kirppu näyttelysaaliinsa kanssa !

Raisiosta otin mukaani myös Maisulle sijoitetun belggariherra Stigin, joten jos kaikki menee hyvin niin kesäkuun loppupuolelle olisi tiedossa belgianjänislapsukaisia. Vielä ennen pupujen iltapalaa mentiin Stigsun kanssa pellolle ja seuraan liittäytyi myös kisumme Elmeri, joka ihastui väliaikaiseen asukkaaseemme täysin.

PS. Eilen illalla ehdittiin vielä juhlistaa Tecklaa joka täytti 3-vuotta. Onnittelut

myös Tecklan sisaruksille Sylville, Emmille, Mobylle ja Stuartille! ;-)

Holy mind-blown!

Merkityksetön otsikko taas vaihteeksi. Aivot ei vain oikein suostu pelaamaan, jalat spagettina kun meikäläinen kapusi hevosen selkään pitkän hiljaiselon jälkeen. Yhtä upeaahan tuo oli kuin ennenkin, mutta valitettavasti mun kroppa ei ollut samaa mieltä mun kanssa. No, tässä nyt sitten kirjoittelen jotakin teidän lukijoiden iloksi, hyytelöjalkojeni roikkuessa elottomina tuolilta. Sounds promising, eh?

Eilen oli mielettömän kesäinen päivä meilläpäin ja päätinkin sitten lähteä nauttimaan siitä kahden tehotytön voimin; kainalooni nappasin Antjen (joka muuten juhlii 1-vuotissynttäreitä jo ensiviikolla!) sekä punaisen ruotsittaren, Kiaran. Tämä samainen kaksikko lähtee muuten näillä näkymin mukaani myös Raisioon.

Mutta nyt, nauttikaa näistä superduperhyperkesäisistä kuvista!

...että sellaista. Pahoittelut tosiaan hiljaiselosta, mutta netin ulkopuolella on nyt niin paljon
duunia että tämä on maailman seitsemännes ihme että oli pitkästä aikaa oli tovi ylimääräistä että ehdin
postauksenkin väsätä. Eiköhän niitä postauksia ala tässä sitten taas pian normaaliin tahtiin tulla. Hyvää loppuviikkoa lukijoille! :-)