Tosiaan viimeviikolla ikävät uutiset tavoittivat minut, kun Maisu ilmoitti mulle, että Reinan sisko Ceylon on nukkunut pois. Uutinen tietty harmitti todella paljon, sillä olihan kyseessä Reinan sisko sekä ystäväni kasvatti.Ennen tätä suru-uutista olin kuitenkin ehtinyt suunnitella erästä kaniprojektia, jonka aloitan tänäkeväänä. Juttelimme perheenjäsenten kanssa hieman tästä projektistani ja enemmänkin olimme huolissamme kanimäärän räjähdyksestä - kaikki olemme kovin eläinrakkaita joten jokaisen pitkäkorvan hyvinvointi on meille tärkeää. Muut perheenjäsenet kyselivätkin, että miten luonistaisi niin monen kanin hoito siten ettei kenenkään hyvinvointi kärsi. Aloin hieman harmissani kohdata tosiasioita - kaniprojekti vie kyllä voimia että tilaa, joten Reinan tuloa meille oli alettava miettiä uudestaan.
Samoihin aikoihin sitten tosiaan kuulin pienen Ceylonin kohtalosta. Aluksi olin tietty eräällälailla helpottunut että Reina, johon olen jo pelkän netin välityksellä kiintynyt hurjasti, ei ollut siinä Ceylonin paikalla. Mutta sitten myös tajusin, että kyseisellä kanivauvalla oli ollut muksua innokkaasti odottava omistaja. Palaset loksahtivat eräänlaisesti kohdalleen - niin surullista kuin se olikin, ymmärsin mitä minun oli tehtävä.
Niinpä juttelimme Maisun kanssa tästä tapauksesta ja Reinaa päätettiin siis tarjota Ceylonin varanneelle henkilölle. Lopputulos oli, että pikkuinen Reina muuttaa nyt tälle henkilölle ja itse aloitan tämän minulle tärkeän projektini pupujen parissa, ilman että kukaan kani jäisi vähemmälle hoidolle.En tiedä miksi halusin tämän tänne blogiin kirjoittaa. Ehkä oli myös itselleni selitettävä näitä tosiasioita jotta ne ymmärtäisin loppuun asti. Reinan elämää pääsee kuitenkin seuraamaan ainakin tytön petsieprofiilin kautta, joten sieltä voivat kaikki hänestä kiinnostuneet katsella kuvia jne.
Hyvät maanantain jatkot kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti